Miniblog
6.8.2018 - Jari SarasvuoTiesitkö, että evoluutiokalenterin mukaan hetki sitten oli tilanne, jossa ihminen lajina oli sukupuuton edessä? Juu, näin oli karkeasti vain noin 100 000 vuotta sitten. Ja silmänräpäys myöhemmin, olemme kaikkien ekosysteemien valtiaita, hyvässä ja pahassa.
Mikä meidät pelasti ja valta-asemaamme nosti? Tarinankerronta.
Jos ihmistä ei uhkaa välitön kärsimys tai kuolema, mitä hän kaipaa ylitse muiden. Merkityksiä olemiselle, tekemiselle ja elämälle. Mistä ihminen löytää merkityksiä? Tarinankerronnasta.
Oletko koskaan miettinyt, että tarinat eivät ole ainoastaan suojaavia harhoja, pakofantasioita tuottavaa viihdettä, vaan tosiasiassa ihmisyyden ydin? Harva on. Syytä olisi.
Se, mikä on kohottanut ihmisen muun eläinkunnan yläpuolelle, perustuu mielikuvitusta aktivoivaan ja yhteistyöhön valmistavaan tarinankerrontaan.
Apinat osaavat ”puhua”, ilmaista monimutkaisia asioita. ”Varokaa, leopardi! Nouskaa hentoon puuhun, johon se ei voi kiivetä perässä.” Mutta apinat eivät osaa kertoa tarinoita, niin kuin ihminen. ”Leopardi on heimomme suojelushenki. Uhrataanpa tämä hyödyttömäksi ja häijyksi käynyt vanhus hengelle, jotta heimomme saisi taas kukoistaa ja lisääntyä.”
Edistyvän ihmiskunnan käyttövoima, kulttuurievoluutio perustuu tarinankerrontaan. Monet elämämme kiinnepisteet perustuvat tarinallisiin merkityksiin. Älä minua usko, usko vaikka nerokasta historoitsijaa Yuval Noah Hararia. Hänen kirjansa Homo sapiens ja Homo deus muuttavat käsityksesi paitsi ihmisyydestä, erityisesti käsityksesi tarinankerronnan vaikutuksista.
Tarinat perustuvat tilanteeseen ja tiloihin. Tarinoissa on kyse enemmän virityksestä kuin tiedonvälityksestä. Konteksti puhuttelee väkevämmin kuin pelkkä kontentti, sisältö.
Olemme rakentaneet Kauniaisissa Strongholdiin transsiluolan, arkisemmin Showroomin, jossa voit kokea tämän konkreettisesti. Ehkä meidän tulisi tavata siellä. Voin vakuuttaa, että lähdet paremmassa vireessä kuin missä saavuit.
|